lauantai 12. heinäkuuta 2014

Jännitti kyllä




-          Ennen kuin lähden Kreikkaan niin lähetän sulle jotain viisi sivua keskeneräistä tarinaani.
-          Hyvä.

Ja sitten on seuraava aamu ja olen lentokentällä Helsingissä. Otan tietokoneen, muistitikun ja sieltä haen keskeneräisen käsikirjoitukseni. Katson käsikirjoitusta ja pysähdyn sivulle 35, korjailen sitä sivulle 45 asti.

-          Voitko oikolukea tuon kymmenen sivua, lähetän sen kohta kuvittajalle.
-          Eikö meidän pitäisi mennä tuonne lähtöselvitykseen?
-          Ei tässä ole kiirettä, voitko oikolukea sen ensin ku lupasin sen kuvittajalle.
- Tehty
-          Mitä?
-          Tää oli valmis ja hyvä.
-          Eikä muka ollut sellaisia sanoja, joita ei muut ymmärrä ku mie? Tai joku kielioppijuttu väärin?
-          Ei ollut, tää on hyvä.

Ja sitten lähetin sen kuvittajalleni, vaikka mua jännitti ihan hulluna mitä hän on mieltä? Vieläköhän kuvittajani haluaa kuvittaa sen.  Olen kertonut hänelle koko sadun, mitä siinä tapahtuu ja mitä siinä tehdään jne. Mutta hän ei ole vielä nähnyt miten olen sen kirjoittanut. Ja koko ajan kun mietin satuani, näen mielessäni kuvittajani piirokset siinä.

-------

Illalla Kreikassa, olen jo nukahtamaisillaan, kuulen että puhelimeen tuli viesti, mutta olen todella väsynyt, enkä jaksa lukea viestiä vaan nukahdan. Aamulla luen viestin. Se oli kuvittajaltani. Hän on tykännyt, kuvittaja on ollut onnellinen, että olen valinnut hänet satukirjani kuvittajaksi. Olen onnellinen ja menen heti aamusta koneelle ja työstän seuraavat kymmenen sivua valmiiksi.


Huh, kylläpä minua jännnitti ja tästä on hyvä taas jatkaa. Kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti